Rutiinit » Henkilökunta

Nallikallion talli- sekä muut piharakennukset ovat vanhoja. Ne on luultavasti rakennettu vuonna 1930, mutta viimeisin peruskorjaus on tehty vuonna 2012. Remontilla ei lähdetty tekemään tallista modernia eikä tyylikästäkään, vaan ajatuksena oli saada lämminhenkinen ja toimiva tallikokonaisuus. Tallista loppui niin ikään tila seitsemän karsinan jälkeen, mutta ränsistynyt ja pohjoiseen päin kallellaan oleva piha-aitta antoi idean rakentaa vielä parin hevosen pihatto.

Suuri tontti peltoineen antoi periksi rakentaa suuremmat aitaukset, kentän sekä maneesin. Ja mikä parasta, hiljaiset ja rauhalliset maastoreitit, pitkät laukkasuorat ja metsäpolut antavat niin hevosille kuin omistajilleen hymyilemisen aihetta. Täällä opitte varmasti merkityksen sanalle rentoituminen.

TALLIEN POHJAPIIRRUSTUKSET PIHAN POHJAPIIRRUSTUS

Talli

Tallirakennuksena toimii vanha navetta, ei ehkä kutsuvin tai kaunein, mutta käytännöllinen ja toimiva. Mikä loisikaan paremmin yhtenäisyyden tunnetta kuin erikokoiset, omannäköiset, mutta silti täysin asukkaitaan palvelevat karsinat. Tallirakennus käsittää kahdeksan karsinaa, varustehuoneen, rehuvaraston sekä vesipisteen. Omissa yksiöissään jokaisella asukkaalla on ruokakippo, vesisaavi sekä nuolukivi. Hienouksia ei välttämättä löydy kaikkien makuun, mutta jokaista on kuitenkin ajateltu.

Varustehuoneessa on tarpeeksi tilaa niin satuloille kuin loimillekin. Jokaiselle hevoselle on yksi nimikoitu satulateline ja toisella seinällä sijaitseva suitsikoukku. Myös lepohetkiä on ajateltu, ja siksi varustehuoneen nurkka on pyhitetty kovaääniselle kahvinkeittimelle ja muhkealle sohvalle. Jääkaapilla ja mikroaaltouunillakin on oma paikkansa huoneessa. Rehuvarastona toimii entinen maitohuone, josta löytyy perusväkirehut kaurasta kivennäisiin. Siellä ei kuitenkaan säilytetä heiniä, vaan ne haetaan heinävintiltä

Vesipiste on yhdellä sanalla kuvattuna alkeellinen, mutta toimii siihen tarkoitetussa asiassa. Vesipisteessä saa niin lämmintä kuin kylmääkin vettä, joten hevosen pesu ja jalkojen kylmäyskin onnistuu. Pieni allas mahdollistaa kuolainten pesun ja kyllä likaiset kädetkin saa pestyä puhtaiksi.

Ulkotalli

Tallia laajennettiin kuuden karsinan ulkotallilla. Jokaisessa karsinassa on ruokakippo, vesisaavi ja nuolukivi. Kaksoisovet antavat hevosille mahdollisuuden katsella ulos säällä kuin säällä. Ulkotallissa majailevien hevosten varusteet ovat tallin varustehuoneessa ja vesipistekin löytyy sieltä.

Pihatto

Pihatto on rakennettu vanhaan piha-aittaan, jonka ulkonäössä ei ole ehkä kauheasti kehuttavaa. Se on kuitenkin tarkoitukseensa sopiva. Pihatto on pinta-alaltaan suuri, joten kolme hevosta mahtuu moitteettomasti viettämään sateiset säät karsinassa. Ruokailu hoituu irtonaisista kipoista, juominen taas sisälle sekä ulos sijoitetuista vesisaaveista. Paljon kuiviketta sekä kunnolla eristetyt seinät takaavat sen, ettei lyhytkarvaisempikaan hevonen palele.

Pihaton ulkoilualue on suunniteltu niin, että hevosilla on vaihteleva maasto ja tilaa liikkua. Tarha alkaa hiekkapohjasta ja rajoittuu pieneen metsikköön. Pihatossa majailevilla hevosilla on näköyhteys tallirakennukseen ja muihin aitauksiin. Talvisin heinää kannetaan reilusti ja sen loppuessa viedään lisää, joten senkään puolesta ei pitäisi tulla kylmä. Väkirehut jaetaan samoihin aikoihin kuin tallissa asuville ja kolme kertaa päivässä.

Muut tilat

Hevoset pääsevät joka päivä ulkoilemaan suuriin ja maastoltaan vaihteleviin tarhoihin, joita pihassa on kuusi. Tämän vuoksi kaikilla ei ole yksin tarhaamismahdollisuutta. Tarhajärjestykset kuitenkin suunnitellaan niin, että toimeentulevat hevoset ovat yhdessä. Ulkoilua on aamusta iltaan asti, mutta sisälle otetaan tarpeen vaatiessa aikaisemminkin. Lyhyen matkan päässä tallista sijaitsee laitumet, joille hevoset viedään kesäkuussa. Hevoset oleilevat laumoissa, jotka jaetaan toukokuussa niin, että hevoset tulevat keskenään toimeen.

Tallin ylpeydenaiheet ovat tietenkin suuri kenttä ja maneesi. Kenttä on valmistunut vuonna 2012 ja ainakin omistajana sanon sen olleen kyllä kovassa käytössä. Syksyn sateet ja talven kylmyys iskivät minuun ajatuksen maneesista, joka onkin toinen ylpeydenaihemme. Se ei ehkä komeile suuruudellaan, mutta palvelee asiakkaitaan käyttötarkoituksensa mukaisesti.

Maastoreittejä toistensa perään, vauhdikasta menoa laukkasuorilla, suunnistusta metsäpoluilla tai köpöttelyä ilman päämäärää. Nallikallion ympäristöstä jokainen löytää omat lempipolkunsa, seikkailijattekevät uusia. Maastot ovat oikeastaan ne miksi paikkaan ihastuin, niitä on paljon ja niin erilaisia. Kauniit maisemat kutsuvat ratsastajan hevosineen lähtemään maastoretkelle. Kutsuvatko ne sinutkin?